Onko se väärin jos mun sydämmessä on paikka jollekkin, ja se paikka ei häviä. Mä en rakasta Ukkoa, enkä halua olla sen kanssa koska en olisi siinä suhteessa onnellinen, enkä halua semmosta miestä. Silti vaan, siinä on jotakin sellaista, mitä kukaan ei voi koskaan korvata tai paikata. Olen nyt onnellisessa suhteessa ja onnellinen muutenkin, mutta vaikka kuinka rakastan, niin sitä paikkaa ei voi viedä. Saanko pitää sen erityisen paikan mun sydämessä?

Itken joskus vieläkin. En haikaile vanhoja aikoja, enkä haluais palata niihin tai viettää tulevaisuuttakaan Ukon kanssa, muttakun jos joku ihminen osaa sanoa oikeat sanat niin se. Ja jos joku tuntee minut paremmin kuin itsekään itseäni niin se. Tai siis lukee mun ajatuksia.

No, tuli vaan tämmönen olo taas.

Nyt oon kuitenkin onnellinen. Ei kai asiat vois paremmin ollakkaan. Me saatiin siskon kanssa täydellinen kämppä täydellisestä paikasta.. Alotin maailman parhaan harrastuksen uudestaan ja tuntuu niin hyvältä.. ja mulla on parisuhde. Semmonen oikee.