On taas niin vitun toivotonta.. Ai mikä? No vittu en edes tiedä..

Voisin vaikka mennä sinne psykoterapiaan mitä ne mulle lupas, mutta eipä oo kyllä siitäkään kuulunu mitään. Mut on varmaan unohdettu ja siirretty syrjään. Kai se on ihan ok, niinkun aina.. en mä nyt kovin vakavasti otettavalta koskaan siellä vaikuttanukkaan, kun en oikein osannu ilmasta että mulla mitään ongelmia ois koskaan ollukkaan. Niin, koska eihän mulla ole!! Ei mulla oo mitään vitun syytä tähän oloon. Oikeestaan mitä ne terapeutit sille voiskaan tehä?! Ei ne varmaan osaa muuttaa mua laihemmaks, kauniimmaks, tai muutenkaan paremmaks ihmiseks tai hyväks yhtään missään tai millään tavalla. Ei kukaan voi! En edes minä kokonaan..

Oon aika huono edes piilottamaan sitä miten idiootti olen, ja eipä se piilottelu sitä tosiasiaa mikskään muuttaiskaan, vaikka kaikki ei tietäskään.

Alkaa olla suhde Misen kanssa vähän siinä vaiheessa että pitä pikkuhiljaa antaa itestkään enemmän ja enemmän.. mä en halua.. tässä vaiheessa tulee aina ikävä Ukkoa. Tiedän kyllä että se johtuu vaan siitä että se jakso aina ihan pyyteettömästi kuunnella mun angstausta ja kertoo mulle miten hieno ihminen oon ja kaunis ja maailman upein ja seksikkäin ja kivoin ja kehua maasta taivaisiin kaikki mun luonteenpiirteet (okei, joskus se myös dissas mua aika pahasti, mutta enimmäkseen kehu). Mutta mistä mä nyt tiedän että kukaan muu jaksais rakastaa mua tämmösenä? En mä oikeestaan jaksa uskoo semmoseen. En mä jaksa antautua tähän täysillä.. ehkä ei tunnu niin pahalta tulla hylätyksi jos ei oo kaikki pelissä. Sitten mä voisin ajatella että Mise ei tykkää musta jostain pinnallisista syistä, tai että se on vaan sen menetys. Mutta jos mä oon täysillä mukana ja se ei sillonkaan tykkää musta, niin sittenhän se johtuu vaan siitä miten säälittävä luuseri oon. Ja jos joku tietää sen ja kaiken muun, niin sillä on kaikki aseet mua vastaan, ja oiskohan ihan vitun typerää antaa jollekkin aseet itseään vastaan?

Miks mä sitten vahingossa joskus annoinkin itestäni niin paljon kun Ukon kanssa? No, en mä kyllä sillon tajunnu mitään jostain aseiden jakamisesta, ja teinkin sen siis vahingossa.. nyt tiedän.. tiedän senkin että jossain vaiheessa antaudun ja annan jollekkin tappovehkeet mua vastaan, mutta kun tiedostan asian niin voin ainakin välttää sitä viimiseen asti, ja antaa ne jollekkin joka ei välttämättä vedä liipasimesta.

Eihän tässä loppujen lopuks ole edes kiinni siitä ettenkö voin luottaa muihin, vaan siitä että en todellakaan voi luottaa itseeni.

Tulipa taas kirjotettua hatullinen paskaa