Mä erosin Misestä.. Mä en tiedä onko se oikeesti niin ärsyttävä, eikä ollu mulle se oikee ja mua ärsytti ja ahisti siks, vai onko tää joku alitajunen pakokauhureaktio taas multa.

No kuitenki.. mua ahisti ja ärsytti niin paljon sen piirteet jo nyt, niin enhän mä niitä ois tulevaisuudessakaan kestäny varmaan. Se söli suu auki ja maiskutti. Sen kanssa ei voinu keskustella mistään, koska jos oltiin eri mieltä, niin en saanu sanottua ees yhtä lausetta loppuun ku se jo hyökkäs vastaan ja päsmäröi ja räyhäs. Joskus jopa jos oltiin samaa mieltä niin se jostain syystä sai asiat kuulostamaan siltä kun oltais oltu eri mieltä ja saatiin siitäkin kinaa aikaan. Ja ne sen perusteettomat mielipiteet!! Tiedän että näin ei voi tai saa sanoa, mutta sillä oli ihan paskat mielipiteet. Piste. Mustavalkoset, perusteettomat, ja ihan tuulesta tempaistut. Eikä se ees tienny kuka on Jyrki Katainen. Ei sillä että hirveesti itekkään oisin aina kaikista politiikoista yms, perillä, mutta kyllä mä sen tunnistin sentään kun käveli vastaan.

No, mutta ei mua harmita ees. Oli kivaa niin kauan kun sitä kesti, ja nyt vaan elämässä eteenpäin ja uutta rautaa tuleen. Ehkä jos annan vaan asoiden edetä omalla painollaan enkä stressaa mies jutuista, niin joku päivä huomaankin eläväni parisuhteessa jossa osaan olla ilman että mua ahistaa. Oonko mä sitoutumiskammonen? Voiskohan niin olla.. tai sitte mulla on vaan väärät miehet kiikarissa. Ehkä se tuntuu sitten hyvältä kun on joku oikee.

Mä voisin kertoo yhestä tyypistä jonka mielestä mä oon tutustumisen arvonen, ja ihana ja kaikkee, mutta siinä on kyllä yks mutka matkassa.. tai ehkä mä mietin vaan sitäkin mutkaa liikaa, eikä se ees ole mikään oikee ongelma, mutta siitä joskus lisää.