Mä oon taas tippunu kuopan pohjalle tän mun itsetunnon kanssa. Näköjään tästä kuopasta ei voi kiivetä ylös. Tää on taas niin tätä.. että mä en voi kattoo ees telkkaria ilman että mulla tulee paska fiilis. Vituttaa myös käydä ulkona. Joka paikka on täynnä täydellisyyttä. Mä en oo.

 

Misen seinällä on jättimäinen kuva Victoria Silvstedistä. Vihaan sitä. Se muistuttaa mua niin paljon siitä, mitä mun pitäs olla, mutta mä en pysty olemaan semmonen. Mä myös pidän siitä kuvasta, koska se myös muistuttaa mua siitä, että vaikka mä en voikkaan koskaan olla puoliakaan siitä mitä muut, niin joillekkin asioille voin kuitenkin tehä jotain. Sit mun pitäs vielä alottaa tekemään jotain.

 

Mä en aio alkaa angstata täällä siitä miten läski oon (eikä se ees oo mun suurin ongelma, mutta se on semmonen asia mihin voin vaikuttaa, moneen muuhun asiaan en voi), mutta sanonpahan vaan, että kun viimeviikolla kävin pitkästä aikaa vaa'alla niin painoin taas 60. Ei sillä että se olis jotenkin uutta, painankin aika ajoin sen verran, mutta kun katoin esim. yläasteen terkkarikorttia, niin sillon painoin 55. Viimekesänä kun tein töitä niin hetken ajan painoin 57, sitten taas lihoin. Sillon en ees tehny painon pudotuksen eteen mitään, eli vois kuvitella, että painon pufottaminen 55kg:hen ei myöskään vaatisi ihan mahdottomia ponnisteluja. Ja siitä oliskin jo aika helppo jatkaa vaikka siihen mitä siskot ja äiti painaa eli 50-53.

 

Sitten on semmosia asioita mille mä en oikeestaan voi mitään. Mulla ei ole tyylitajua. Mä voin yrittää, ja yritänkin, pukeutua jotenkin nätisti, mutta en oikein pääse mihinkään siitä että pukeutumiseni on tylsää ja vaatteet rumia. Syytän kyllä siitäkin osittain sitä että en oo laiha, koska tosiasia nyt vaan on että vaatteet näyttää paremmilta laihoilla ihmisillä.  Mulla on myös ällöttävä nenä ja tissit roikkuu.. toki nuita asioita voi hoitaa leikkauksilla, mutta ne nyt ei tule kysymykseen.

 

Miks mä sitten tunnen itteni riittämättömäksi? En oikeestaan tiiä. Kyllä mä oon monille kelvannu, ja kelpaan nyttenki Miselle, ja kelpaisin kai muutamalle muullekkin. Mua ei oo koskaan edes petetty, tai vaihdettu parempaan.. Eikä oikeestaan jätettykkään. Mutta itelleni mä en kelpaa, enkä riitä. Mä nään itteni ihan vastenmielisenä ihmisenä, ja siks en voi käsittää miks muutkin ei ois sitä mieltä?

 

No, mä nyt oon kuitenki tarpeeks monta vuotta kamppaillu tän paskan kanssa, joten ois varmaan aika tehhä jo asialle jotakin. Ja näköjään ainut keino tuntea ittensä riittäväksi, on olla enemmän. Luultavasti oon yhtä luuseri kun ennenkin ja en saa asialle tehtyä mitään ja itken loppuelämäni sitä että oon ihan paska ja kukaan ei rakasta mua, kun telkkarissa on kauniimpia ihmisiä kun minä, mutta voin ainakin yrittää.

 

Jee, tänään tulee skinssi ja gossippi. Oon ihan koukussa molempiin, mutta mua vituttaa kattoo niitäkin, varsinkin skinssiä, kun siinä on se yks muija jota kaikki haluaa joka on laiha ja jolla on helvetin kuuma perse. Musta tuntuu että mun pitäs kanssa olla semmonen että Mise tykkäis musta vähän enemmän. No, en mä oikeesti voi olla niin täydellinen vaikka tekisin mitä, mutta mä voin olla vähän parempi ihminen.. siis voisin olla.. vai voisinko? Voinko mä ees olla muuta kun tää paskakasa mikskä mä vaan oon sattunu syntymään? Tai no, en mä oikeestaan geenejä tai sattumaakaan voi syyttää siitä että musta on tullu luuseri, kai mä oon ihan ite voinu siihenki vaikuttaa..