Ihan järkyttävän paha olla. En pysty olemaan. En jaksa tehdä mitään mutta en pysty istumaan vaan tässä paikoillanikaan. Kävelen kämppää ympäri ja itken ja tekis mieli rikkoa jotakin.

Onnistuin suututtamaan Ukonkin joten pitää olla yksin, ja se on pahinta. Kun se on varmaan ainut joka minun oloa mitenkään pystyis helpottamaan mutta ei se halua, enkä yhtään ihmettele miksi ei.

Mikä minua vaivaa? Miks pitää olla näin paha olla vaikka ei oo mitään syytä? En jaksa olla tämmönen enää. Ja Ukko ei varmaankaan jaksa minua tämmösenä enää.

Yritän miettiä mistä tämmönen voi johtua. Oonko minä vaan tämmönen? Pitäskö vaihtaa e-pillereitä, jos tää on jotaki hormoonijuttuja..? Vai voisko joku antaa jotaki nappeja mitkä helpottais..

ahistaa