Mua ei ees huvittais yhtään nyt kirjottaa. Pakko kuitenkin jotakin kirjata ylös, että saan joskus ehkä jotakin selkoa asioihin.

Kävin tänään taas drPhilillä.. Se mainitsi kaksisuuntaisuuden.. Mä en tiedä mitä pitäs ees ajatella. Sanoin kyllä että ei mulla oo mitään semmosia manioita että ottasin lainaa ja tekisin jotakin ihan vitun typeriä asioita jne.. Päivän mittaan oon kuitenkin miettinyt asiaa, ja se oikeestaan selittäis aika paljon kaikkee. En tiiä onko tää jotenkin johdattelua tms, mutta mietin kuitenkin esim. sitä kun ollaan Ukon kanssa erottu jonkin kerran, ja sitä miten ite oon sillon käyttäytyny. Tai niitä eron syitä. Ja sitä miten joskus oon niin pohjalla ja lyttään itseni täysin, mutta jossain vaiheessa on taas niin hyvä itsetunto ja ehkä vähän oon hölmöillytkin. Ja niinä masennusaikoina mä syytän itteeni kaikista minun ja Ukon ongelmista. Ja "parempina" aikoina taas ajattelen että muahan ei näin kohdella, pistän poikki ja monesti hankin jonkun uuden nopeesti, tai ehkä jo ennen eroamista kaavailen jotain, että en jäisi yksin. Sillon myös uskallan pukeutua paremmin ja muutenkin itsetunto oikein kuohuu yli.

Sieltä kyllä tullaan aina rytinällä alas. Joka kerta.

Mutta en mä tiedä. Koska mistä sen tietää millon on jotenkin poikkeava, koska kaikillahan mielialat muuttuu vähän, niin mistä sen sitten tietää että mikä ei ole enää normaalia koska enhän mä tiedä miltä muista tuntuu?

Niin.. kuten sanoin, toisaalta ois ihan kiva saada joku nimi mun ongelmille, tai sitten ehkä tieto siitä että ei mulla mikään ole vaan angstaan vaan turhia. Mutta jos kaikella ois joku nimi, se ois sinänsä helpotus koska jos on sairaus, niin sillon yleensä sitä voi myös hoitaa. Mutta aika ristiriitasta. Koska äsken mietin että jos mulla ihan tosissaan oiskin joku juttu, niin miten mä sitten pystyn ikinä elämään kunnolla? Mulla ei oo ollu mikään kiire tonne hoitoon, koska oon aatellu että aika monta vuotta oon jo kamppaillu tämmösten juttujen kanssa niin eiköhän tässä vielä muutama vuos mee samassa rytäkässä, mutta kunhan en loppuelämääni joudu olemaan näin. Mutta hei, entäs jos joudunkin??

Mut nyt taas kun rupee miettimään tälleen, niin kuulostan vaan vainoharhaselta. Tervehän minä olen..?

Vittu mulla hajoo pää.. kaikkeen tähän.. oon perseillykki taas tavallista enemmän viimeaikoina. Ei siitä sen enempää.

Piti selittää vielä jtn meidän eilisesta (tai siis tämän aamusesta, kun Ukolla vähän veny baarireissu) riidasta mutta jaksaako.. Kyllä mä ehkä jaksan kun melkeen naurattaa..
Ukko sano tulevansa kahen bussilla kotiin, mutta ryömi tänne joskus puol kuudelta. Ärsytti kun heräsin siihen, niin ystävällisesti sitten sanoin vaan sen verran että kun silläkin kerta aina baarireissut venyy, niin voiko se sitten olla valittamatta mulle sillon kun mä käyn baarissa, jos vaikka joskus venähtää siitä puolestayöstä pidempään. No, koska Ukko on kännissä näköjään täysin mulkku, niin se suuttu siitä. Ekaks se selitti jotain muuta paskaa kun tajus ehkä väärin, mutta kun toistin niin se sano että ei voi olla valittamatta. Pyysin tarkennusta, ja kuulema siks että se on eri asia kun mä oon niin ärsyttävä kännissä.. kysyin vielä että miks me ollaan eri asia, ja että onko se niin että mä en sit saa rellestää mutta se saa? Ja se sano että joo, ja ihan vaan siks kun sinä oot sinä ja minä oon minä, eriasia. Mä en oikeesti voi ees uskoo että se sano noin, ja mua melkeen naurattaa. Sanoin että jos meillä on jotenkin jotain eri sääntöjä tässä suhteessa niin ei onnistu, että voit antaa olla. Ehkä se sammu tai sit ei kiinnostanu, kun ei vastausta kuulunu.

Tänään kysyin että mitäs se eilinen oli. No, eihän se muistanu tietenkään mitään.. Selvensin kyllä ja taas kerran ei kuulema tarkottanu.. eipä tietenkään. Oon vaan vähän kyllästyny kuulemaan kännistä paskaa ja sitten seuraavana päivänä se aina sanoo että se ei tarkottanu, mutta silti viimestään viikon päästä tulee lisää. Vaikka oonkin ollu paska, niin en mä silti semmosta ansaitse, tai vaikka ansaitsisinkin niin en mä sitten jaksa elää semmosessa parisuhteessa missä mä oon jotenkin huonompi.

Tulipas tekstiä..