Pitää tässä nyt vähän kirjotella eilisen ja tämän päivän tuntemuksia. Käytiin eilen parilla kun Ukon kaverilla oli synttärit. Siellä baarissa rupes ahistamaan tosi paljon. Suoritn niin pahaa vertailua ja vainoharhaisuus valtas taas pään kokonaan. Tuntu että joku kuristaa koko ajan ja hengittäminen oli raskasta. Ärsyttää se, että kun mulla on huono fiilis, ja vaikka ei oiskaan, niin jos ollaan baarissa, tai muuten vaan jossain julkisesti niin Ukon pitää esittää suunnilleen että olisin ilmaa. Koska eihän me nyt ihan virallisesti seurustella niin se ei halua olla sitten sillä tavalla että seurusteltais. Mutta mulle riittäis yks sana, tai yks pieni kosketus. Ei sitä kukaan huomais, mutta Ukolle se on niin helvetin vaikeeta. Musta kyllä tuntuu että vaikka me oltais naimisissa niin se ei haluis julkisesti ku just ja just tuntee mut.

Kotiin kun tultiin niin tietysti kaikki kehkeyty tappeluks. Hajotin viimesenkin kaukosäätimen mikä on ehjänä. Viimeks hajos vesilasi ja digipoksin kaukosäädin. Ukko meinas taas lähtee mutta sain sen jäämään. Ärsyttää että se aina uhkailee lähtemisellä jos on vähänkään humalassa. Ukko sammu, mutta ite en pystyny nukkumaan. Itkin aamukuuteen.

Enpä sitten jaksanu nousta sängystä aamulla, eli en menny kouluun. Nukuttiinki sitte pitkälle iltapäivään asti. Juteltiin. Tai ei sitä voi sanoo juttelemiseks, kun Ukon kanssa on ihan mahdoton keskustella mistään kun jos aihe ei sitä miellytä niin se a) esittää että se ei kuule b) poistuu paikalta c) sanoo että ei ole mitään puhuttavaa
No kuitenkin.. ylläriylläri, se haluu vielä olla mun kanssa vaikka eilen oli taas ihan toista mieltä. Itkin taas monta tuntia. En vaan osannu lopettaa. Mua ärsyttää tämä jatkuva pelko ja epätietoisuus. Mua ahistaa muutenkin koko ajan, niin en tarvii siihen lisäks mitään muita typeriä tunteita!

Ja ärsyttää kun en millään saa hillittyä näitä purkauksia. On niin paljon kaikkee sisällä ja sitte läyhään niitä Ukolle ja tottakai sillä menee hermot muhun. Vaan vois se kyllä joskus suostua puhumaanki asioista niin ei tarviis koko ajan läyhätäkkään.

Ukko lähti taas juomaan. Kolmas kerta tällä viikolla. Kuudes kerta kahen viikon sisään.. No, sano se itekki tänään että vois pistää jäitä hattuun asian suhteen, mutta niinhän se on sanonu joskus aikasemminki ja ihan ku niin ois käyny? Jooeioo..
Lupas tulla tänne yöks, mutta en ees usko että tulee..

On tosi tyhjä olo. En oo surullinen mutta en oo ilonenkaan. Ei tekis mieli vaan istua yksin kotona koko iltaa, mutta en kyllä jaksa lähteekkään mihinkää. Ei mulla ole edes tupakkaa mutta en jaksa mennä ostamaan sitäkään. Itkettää mutta taitaa olla kiintiö täynä kun ei sitten kuitenkaan itketäkkään. Ahistaa vaan. Se ahistus pyörii mun mahassa.
Tekis mieli mennä nukkumaan mutta kuuden tunnin hereilläolon jälkeen ei ees vielä hirveesti nukuta. Väsyttää vaan. Kun en jaksa. Enkä tiiä mitä pitäs tehä.

Ja miten säälittävä minustaki on tullu?! Viimelauantain olin kotona koko illan yksin istumassa koneella. Ja nyt vietän perjantai-iltani samalla tavalla. Tänään en ole astunut jalallanikaan ulos tästä talosta. Voikohan seinät kaatua päälle? Voisin mä sentään vaikka käydä kahvilla jossain niin saisin samalla tupakkaa.